"Mona ja Polly! Katsokaa tuossa se meidän uusi kotimme nyt on." Isä sanoi.

"Kauhea mörskä!" Huusin takapenkiltä.

"Vau! Se on kuin kummituslinna." Polly huusi innoissaan.

Noustuani autosta katsoin taloa. Se näytti pelottavalta. Se oli aivan kuin jostakin kauhuleffasta.

Purettuamme auton, menin sisälle ja etsin itselleni oman huoneen. Löysinkin ihan mukavan pienen kolon joka tosin oli hieman lahoamispisteessä.

Omilla tutuilla huonekaluilla, huoneesta tulikin ihan mukava ja kodikas.

Kun olin saanut huoneeni kuntoon, lähdin tutkimaan hieman taloa. Pollyn huone on samassa kerroksessa minun kanssa.

Isä oli kerennyt laittamaan pollyn huoneeseen uudet tapetit.

Takapihalla oli kaunis pieni lampi ja sen päällä seisoi patsas. Mielestäni patsas näytti kauniilta, vaikkakin hieman pelottavalta.

Ihailtuani hetken patsasta,  katsoin sivulleni ja hätkähdyin.

Pihalla oli kuusi kumpua ja jokaisen päällä kukkia. Ne näytti haudoilta joissa ei ollut hautakiviä.

"Isä, ISÄ! Tule tänne!" Huusin hädissä

"Mitä ihmettä sä oikeen huudat." Isä sanoi.

"Eivätkö nämä sinustakin näytä haudoilta?" Kysyin isältä.

"Kyllä näyttävät epäilyttävän paljon haudoilta, mutta voihan ne olla jonkinlaisia kukkapenkkejäkin." Isä sanoi.

"Hmm...niinkai sitten." Sanoi epäröiden.

--------------------------------------------------------------------------------

Illallis pöydässä:

"No, mitäs pidätte uudesta kodistamme?" Isä kysyi.

"Aivan ihana talo. Musta tuntuu, että täällä kummittelee." Polly huudahti.

"Polly! Älä pelottele." Ärähdin Pollylle.

"Hihii! Sä olet oikea pelkuripukki." Polly hihitti.

"Noniin lopettakaa nyt toi kinastelu!" Äiti karjasi.

Illallisen jälkeen kömmin väsyneenä sänkyyni. Nukahdinkin melkein heti.

En kuitenkaan saanut kauan unta, kun heräsin outoon ääneen. Aivan kuin joku olisi soittanut pianoa. Hiivin alakertaan ottamaan selvää mistä ääni tuli.

Säikähdin, kun näin jotakin todella outoa.

Kalpea, mustahiuksinen nainen soitti meidän pianoa olohuoneessa.

Ravistelin itseäni ja ajattelin, että se oli varmaankin vain jokin harhakuva.

Kurkistin varovaisesti uudestaa ja huomasin, että nainen oli poissa ja kumma kyllä, niin oli myös musiikkikin.

Ajattelin, että olin varmaan tulossa hulluksi ja päätin kömpiä takaisin sänkyyni. Mietin vielä näkemääni naista. "Se oli oltava jonkinlainen harha, ei kummituksia ole olemassa." Ajattelin, kunnes pian nukahdin.

--------------------------------------------------------------------------------

Harhakuva tosiaan. Vai oliko?

----------------------------------------------------------------------------------

Ensikerralla Mona aloittaa uden koulun ja tapaa uuden ystävän, joka kertoo hänelle oudon tarinan heidän uudesta talostaan.