Aamu sarasti vihdoinkin ja vielä noustessani, mietin yön tapahtumia. Oliko se nainen harha?
Puin nopeasti päälleni ja juoksin koulubussille.
Koulussa istuin samanlaiselle penkille, jossa vanhassa koulussa istuin ja odotin ystävääni.
Samassa eteeni tuli komea poika. Hänen nimensä on Jack Brody.
"Hei. Sinä taidat olla uusi täälläpäin." Jack sanoi.
"Kyllähän minä olen. Muutimme juuri eilen siihen vanhaan rämätaloon, joka näyttää ihan kummituslinnalta." Minä sanoin.
"MITÄ? Langenneiden puiden taloon." Jack huusi kauhuissaan.
"Niin...mitä ihmeellistä siinä on?" Minä kysyin hämilläni.
"Etkö ole kuullut tarinaa siitä talosta? Se on aivan kamala." Jack kysyi.
"En!" Minä vastasin.
"Tule istumaan tänne penkille, niin kerron sinulle kaiken." Jack pyysi.
Kaikki alkoi eräänä myrskyisenä yönä. Talossa asui ennen nainen tyttärensä kanssa. Tytär oli hyvin musikaalinen ja tytön äiti kuunteli mielellään hänen soittoaan.
Heillä oli kaikki hyvin, kunnes...
...eräs mies tuli sinä samana yönä sateen turvin ja pyysi saada jäädä yöksi.
Nainen ei voinut aavistaa, mitä kauheaa mies voisi tehdä. Mies inhosi lapsia ja oli päättänyt pistää kaikki lapset kärsimään.
Mies oli niin kylmä sydämmeltään ja sielultaan, että murhasi tämän suloisen tytön.
Nainen oli nähnyt miehen menevän kellariin ja päätti kostaa tälle.
Nainen ei kuitenkaan tiennyt, että mies oli vampyyri, eikä ehtinyt tehdä mitään, kun...
...hän pian itsekkin oli vampyyri.
Nainen oli vieläkin aikeissa kostaa miehelle ja rakensi pihalle aitauksen, johon hän raahasi miehen ja lukitsi päiväksi sinne. Mies paloi auringonvalon takia poroksi.
Se ei kuitenkaan tuonut lasta takaisin, eikä muuttanut naista enään ihmiseksi. Naisen oli pakko purra jokaista joka taloon astui, jotta itse pysyisi hengissä. Huhutaan, että nainen on vieläkin talossanne ja asuu kellarissa. Kukaan ei kuitenkaan ole löytänyt sisäänpääsyä kellariin. Huhutaan myös, että pihallanne on kuusi hautakumpua. Niissä ei kuitenkaan ole ketään sisällä, vaan kuolleet olisivat kellarissa.
"Totta! takapihallamme on kuusi kumpua, jotka kieltämättä näyttävät hautakummuilta, mutta niissä ei ole hautakiviä." Minä sanoin.
"Ei tietenkään, kun nainen on vienyt kivetkin kellariin. Kuten jo sanoin, kukaan ei tiedä mistä kellariin mennään." Jack vastasi.
Kotona mietin Jackin kertomusta ja päätin, että aijon löytää tuon salaperäisen kellarin.
Kerroin äidille mitä Jack oli kertonut talosta. Äiti nauroi asialle ja sanoi, että se oli varmaankin joku höperö poika, jolla on vielä lasten aivot.
Suutuksissani, juoksin huoneeseeni.
Sytytin takkaan tulen...
...ja lösähdin sänkyyni lukemaan kirjaa.
----------------------------------------------------------------------------------
Seuraavassa osassa Mona lähtee etsimään salaperäistä kellaria, jossa nainen asustelee. Löytääkö hän sen? Kuka tietää.
